Karu järviluonto kohtaa rehevät lehdot

Etelä-Konnevesi, yksi kauneimmista Keski-Suomen Suurjärvistä, on Rautalammin reitin keskusjärvi, jonka vesi on erittäin kirkasta ja näkösyvyys suurin. Järveltä päin katseltuna sen aallot huuhtovat kivisiä ja jyrkkiä kalliorantoja. Karun ja männikköisen yleisilmeen taakse kätkeytyy kuitenkin reheviä lehtoja saarten ja mannerrantojen sisäosissa.

Rantojensuojeluohjelman myötä kallioiset rannat ovat monin paikoin säilyneet rakentamattomina ja yhdessä jyrkkärinteisten mäkien kanssa ne luovat järvelle ainutlaatuista erämaatunnelmaa.

Kalliorinteiltä avautuvat karunkauniit näkymät

Etelä-Konneveden alue sijoittuu laajan Keski-Suomen graniittialueen itäosaan. Graniitin ohella alueella tavataan migmatiitin tyyppistä seoskiveä sekä nuorempaa rapakivigraniittia. Kalliomorfologisesti alue on merkittävä. Maasto on erityisen jyrkkäpiirteistä, jopa vuorimaista, Konneveden selkävesien etelä- ja itäpuolella, jossa kohoavat useat luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kallioalueet: Pöllyvuori-Iso-Niinivuori, Mustikkavuori-Ristilamminvuori ja Enonniemi-Kalajanvuori. Näistä jyrkkärinteisistä mäistä korkeimpien laet ovat vedenkoskematonta maastoa, jota viimeisimmän jääkauden jälkeinen vedenpinta ei korkeimmillaankaan yltänyt peittämään. Kallioalueilla on nähtävissä myös runsaasti muinaisrantojen lohkareikkoja.

Alueen korkeimpia kalliomäkiä ovat Iso-Niinivuori ja Kalajanvuori (211 m mpy). Iso-Niinivuori kohoaa 114 metriä viereistä Myhinjärveä korkeammalle. Sen itärinteen ”pirunpelto” on tuttu monelle Myhinpään ja Konnekosken välillä ajavalle, sillä jyhkeä louhikko ja sen takana kohoava massiivinen jyrkänne avautuvat komeasti tien viereen. Kalajanvuoren laelta voi ihailla maisemia sekä länteen päin Konnevedelle että koilliseen Hankavedelle, mutta rinnealueen nuorehko puusto sulkee maisemaa jonkin verran. Läheinen, hieman matalampi Loukkuvuori tarjoaa avarammat näkymät. Loukkuvuoren laen jäkäläpeitteiset kalliot ja kilpikaarnaiset tai keloutuneet männyt tekevät myös lähimaisemasta erämaisen.

Vehreät notkelmat kuhisevat elämää

Etelä-Konneveden erityispiirteisiin kuuluu suuri vaihtelu luontotyypeissä. Männikköisten rantojen ja vuorenlakien vastapainona on useita reheviä lehtoja. Alueella on mm. Pohjois-Savon oloissa huomattavia lehmusmetsiköitä, joissa metsälehmukset kasvavat sekä pensasmaisina että runkopuina. Alueen rehevyys johtuu mm. maaperästä, jossa on pienialaisesti mesotrofisia ja eutrofisia kivilajeja.

Kalajanjärvestä 115 metriä ja viereisestä Vuori-Kalajan lammesta 77 metriä ylöspäin kohoava Kalajanvuori on Rautalammin tunnetuin näköalapaikka. Enonniemeltä Kalajanvuorelle ulottuva laaja kallioalue on biologisesti hyvin arvokas. Vaikka alue on ollut pitkään metsätalouskäytössä, siellä on säilynyt useita aarniometsäsaarekkeita, joista Kituvuoren ja Kalajanvuoren aarniometsät on otettu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Kallioiden lakialueet ovat harvan männikön ja jäkälän peitossa, paitsi Kalajanvuorella, jossa puusto on osin lehtipuuvaltaista ja nuorta. Kituvuorella järeän puuston lomassa on keloja ja palokoroisia vanhoja mäntyjä. Vuoden 2010 myrskyissä Konneveden saariin ja Kalajanvuoren-Enonniemen alueelle syntyi runsaasti tuulenkaatoja ja lahopuuta. Omalta osaltaan nämä myrskytuhot mahdollistavat uhanalaisen ja harvinaisen lahopuulajiston nykyistä laajemman esiintymisen alueella tulevaisuudessa.