Etelä-Konnevedellä veneilet aavoilla järvenselillä tai melot sokkeloisessa saaristossa laakeiden silokallioiden sekä pystysuorien kallioseinämien lomassa. Kirkkaassa vedessä voit nähdä syvälle villin järvitaimenen valtakuntaan. Sykähdyttävien vastakohtien puistossa patikoit lehdoista korkeille kalliorinteille ihailemaan kalasääksen uljasta kotimaisemaa. Kansallispuisto sijaitsee Rautalammin ja Konneveden kuntien alueella.
Etelä-Konneveden kansallispuistossa karu järviluonto kohtaa rehevät lehdot. Konnevesi-järvi, yksi kauneimmista Keski-Suomen suurjärvistä, on Rautalammin reitin keskusjärvi, jonka vesi on erittäin kirkasta ja näkösyvyys suuri. Järveltä päin katseltuna sen aallot huuhtovat kivisiä ja jyrkkiä kalliorantoja. Karun ja männikköisen yleisilmeen taakse kätkeytyy kuitenkin reheviä lehtoja saarten ja mannerrantojen sisäosissa.
Rantojensuojeluohjelman myötä kallioiset rannat ovat monin paikoin säilyneet rakentamattomina ja yhdessä jyrkkärinteisten mäkien kanssa ne luovat järvelle ainutlaatuista erämaatunnelmaa.
Kalliorinteiltä avautuvat karunkauniit näkymät
Etelä-Konneveden alue sijoittuu laajan Keski-Suomen graniittialueen itäosaan. Graniitin ohella alueella tavataan migmatiitin tyyppistä seoskiveä sekä nuorempaa rapakivigraniittia. Kalliomorfologisesti alue on merkittävä. Maasto on erityisen jyrkkäpiirteistä, jopa vuorimaista, Konneveden selkävesien etelä- ja itäpuolella, jossa kohoavat useat luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kallioalueet: Pöllyvuori-Iso-Niinivuori, Mustikkavuori-Ristilamminvuori ja Enonniemi-Kalajanvuori. Näistä jyrkkärinteisistä mäistä korkeimpien laet ovat vedenkoskematonta maastoa, jota viimeisimmän jääkauden jälkeinen vedenpinta ei korkeimmillaankaan yltänyt peittämään. Kallioalueilla on nähtävissä myös runsaasti muinaisrantojen lohkareikkoja.
Alueen korkeimpia kalliomäkiä ovat Iso-Niinivuori ja Kalajanvuori (211 m mpy). Iso-Niinivuori kohoaa 114 metriä viereistä Myhinjärveä korkeammalle. Sen itärinteen ”pirunpelto” on tuttu monelle Myhinpään ja Konnekosken välillä ajavalle, sillä jyhkeä louhikko ja sen takana kohoava massiivinen jyrkänne avautuvat komeasti tien viereen. Kalajanvuoren laelta voi ihailla maisemia sekä länteen päin Konnevedelle että koilliseen Hankavedelle, mutta rinnealueen nuorehko puusto sulkee maisemaa jonkin verran. Läheinen, hieman matalampi Loukkuvuori tarjoaa avarammat näkymät. Loukkuvuoren laen jäkäläpeitteiset kalliot ja kilpikaarnaiset tai keloutuneet männyt tekevät myös lähimaisemasta erämaisen.
Vehreät notkelmat kuhisevat elämää
Etelä-Konneveden erityispiirteisiin kuuluu suuri vaihtelu luontotyypeissä. Männikköisten rantojen ja vuorenlakien vastapainona on useita reheviä lehtoja. Alueella on mm. Pohjois-Savon oloissa huomattavia lehmusmetsiköitä, joissa metsälehmukset kasvavat sekä pensasmaisina että runkopuina. Alueen rehevyys johtuu mm. maaperästä, jossa on pienialaisesti mesotrofisia ja eutrofisia kivilajeja.
Kalajanjärvestä 115 metriä ja viereisestä Vuori-Kalajan lammesta 77 metriä ylöspäin kohoava Kalajanvuori on Rautalammin tunnetuin näköalapaikka. Enonniemeltä Kalajanvuorelle ulottuva laaja kallioalue on biologisesti hyvin arvokas. Vaikka alue on ollut pitkään metsätalouskäytössä, siellä on säilynyt useita aarniometsäsaarekkeita, joista Kituvuoren ja Kalajanvuoren aarniometsät on otettu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Kallioiden lakialueet ovat harvan männikön ja jäkälän peitossa, paitsi Kalajanvuorella, jossa puusto on osin lehtipuuvaltaista ja nuorta. Kituvuorella järeän puuston lomassa on keloja ja palokoroisia vanhoja mäntyjä. Vuoden 2010 myrskyissä Konneveden saariin ja Kalajanvuoren-Enonniemen alueelle syntyi runsaasti tuulenkaatoja ja lahopuuta. Omalta osaltaan nämä myrskytuhot mahdollistavat uhanalaisen ja harvinaisen lahopuulajiston nykyistä laajemman esiintymisen alueella tulevaisuudessa.
Arvokas, uhanalainen, suojeltu luonto
Etelä-Konneveden eräluonnon arvokkaaseen eläin- ja kasvilajistoon kuuluu monia uhanalaisia ja reliktilajeja. Alue on lisäksi tunnettu villin järvitaimenen kutupaikka. Etelä-Konneveden huomattavan suurilla järvenselillä esiintyy myös merkittävää selkävesilinnustoa ja monipuolista maalinnustoa. Alue onkin myös näistä syistä tutkimus- ja opetuskohteena arvokas.
Konnevesi-Kalaja-Niinivuori-Natura 2000 -alueella esiintyvät luonto- ja lintudirektiivin luontotyypit ja lajit
Lähde: www.ymparisto.fi |
Etelä-Konneveden suojelutilanne
Etelä-Konneveden järviallas koskineen ja osa ranta-alueista kuuluu Natura 2000 -verkostoon SCI- ja SPA-alueena. Konnevesi-Kalaja-Niinivuori-Natura-alue (FI0600032) on pinta-alaltaan n. 15 265 hehtaaria, josta valtaosa on vettä. Valtion suojelutarkoituksiin varattuja maita on saarissa ja mantereella yhteensä n. 1500 ha, yksityisiä luonnonsuojelualueita miltei saman verran (n. 1100 ha). Valtion maista laajimmat yhtenäiset alueet sijoittuvat Enonniemen ja Kalajanvuoren alueelle.
Merkittävä osa Etelä-Konnevedestä sisältyy rantojensuojeluohjelmaan (n. 10 000 ha). Kalajanvuoren ja Kituvuoren alueella on vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvia alueita yhteensä 82 hehtaaria. Valtion hallinnassa olevia alueita ei vielä ole perustettu luonnonsuojelualueiksi. Kalajanvuoren alueella Natura-alueeseen rajautuu vielä Vuori-Kalajan letto -niminen Natura 2000 -alue (FI0600107), joka sisältyy 79 hehtaarin laajuiseen yksityiseen luonnonsuojelualueeseen.
Metsähallituksen toimet
Metsähallituksen luontopalvelut tekevät parhaillaan selvityksiä kovakuoriais- ja kääpälajistosta Kalajanvuoren-Enonniemen alueella. Aikaisemmissa selvityksissä alueelta on löytynyt uhanalaisia ja harvinaisia lajeja, jotka ovat riippuvaisia vanhoista metsistä ja suurista haavoista.
Kesän 2012 inventoinneissa Kalajanvuoren-Enonniemen alueen huomattavan rehevistä lehto- ja korpinotkelmista on löytynyt mm. uusia hytymaljakkaan esiintymiä. Tällä hetkellä luontopalvelut selvittää lisäksi koko Etelä-Konneveden alueen valtion mailla sijaitsevien lehtojen ja lehmusmetsiköiden sekä rehevien soiden hoito- ja ennallistamistarvetta ja kartoittaa alueelta mahdollisesti poistettavia istutuskuusikoita. Enonniemessä hoitotarvetta vähentää majavien asuminen alueella, sillä eläimet ovat padonneet ojitetut suojuotit.
Kesällä 2012 Metsähallituksen kulttuuriperintösuunnittelijat tekivät alueella arkeologisen kulttuuriperintöinventoinnin. Dokumentoiduista 24 kulttuuriperintökohteesta vanhimmat ovat kolme kivikautista (5000–2000 eKr.) asuinpaikkaa sekä esihistoriallinen hauta (1500 eKr. – 1000 jKr.). Karsikkopuita, jotka ajoittuvat 1800-luvulle, dokumentoitiin kymmenen. Lisäksi inventoinnissa löydettiin kaskeamisen jälkiä, kuten nauriskuoppia sekä jäännöksiä rakennuksistaja savotta- ja uittotoiminnasta. Löydöt kertovat mm. Konneveden saarten asuttamisesta ja kaskeamisesta.
Alkukesällä 2012 Metsähallituksen luontopalvelut teki Etelä-Konnevedellä mittavan ennallistamispolton, kun Asta-myrskyn runtelema Iso-Häntiäisen saari poltettiin. Saaren puusto oli kaatunut myrskyssä lähes kokonaan, joten polton avulla luonnontilaisen nuoren metsän kehitys saatiin uuteen vauhtiin. Ennallistamispoltoilla luodaan elintilaa monille harvinaisille tai uhanalaisille lajeille, jotka ovat taantuneet luonnollisten metsäpalojen vähennyttyä ja joille metsäpalon myötä syntyvä paahteinen pienilmasto ja palanut puuaines on elinehto. Luonnonhoitotoimenpiteitä on tehty myös vuonna 2010, jolloin Metsähallituksen luontopalvelut poisti kuusia lehtimetsistä Iso-Jaakossa ja Suosalossa parantaakseen lehtimetsistä riippuvaisen lajiston elinolosuhteita.
Metsähallitus on tehnyt hoito- ja käyttösuunnitelman laatimisen Etelä-Konneveden suojelualuekokonaisuudelle. Suunnittelualue rajautuu Etelä-Konneveden järvialtaan ympäristöön pääosin Konnevesi-Kalaja-Niinivuori-Natura 2000 -alueen mukaisesti. Muita suunnittelualueeseen kuuluvia kohteita ovat Kalajanvuoren alueella sijaitsevat valtion maat ja Natura-alueeseen rajautuvat Kalajanvuoren yksityinen suojelualue ja Vuori-Kalajan letto sekä erillinen Toussunlinnan Natura 2000 -alue Rautalammilla. Ympäristöministeriö vahvisti Etelä-Konneveden kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman 24.9.2015.